Oli aurinkoinen päivä ja suunnattiin Kupittaalle häiriötreeneihin ja saatiinkin kivasti häiriötä. Yksi perhe jopa uskaltautui pelaamaan futista meidän kanssa samalla kentällä:)
Twii teki tollereiden kanssa samaan aikaan ja vain kerran karkasi ruutuun yhtäaikaa tollerin kanssa muuten teki omia juttujaan eikä oikeastaan häiriintynyt mistään.
Tehtiin myös tekemällä häiriötä liikkurin muodossa mutta eipä pieni välittänyt tästäkään mitään!!
Loppulenkillä tulikin sitten se maailmanloppu:(
Käveltiin lasten leikkipaikan ohi, jossa on yksi pelottava (kutsumme sitä luonnetestiksi) keinu joka pamahtaa ikävästi, Twii on pienenä tämän kohdannut useasti mutta syystä selittämättömästä meni nyt tämän kuullessaan aivan paniikkiin !!??
Siitä se show sitten alkoikin:(
Mulla on käsissä 10 kk ikäinen pentu joka vetää ihan silmittömästi suuntaan jos toiseenkin, ottamatta mitään järjellistä vastaan..
..mä olin aikani siinä hihnan päässä cool, mutta sitten alkoi jo sattumaan omaankin käteen se silmitön vetäminen niin paljon, että suutuin ihan kunnolla. No, tästäkään ei tietysti ollut mitään hyötyä!
Treenikaverit lähti kotiin ja me jäätiin kuppikselle vähän odotettua pidemmäksi aikaa. Käveltiin pitkin ja poikin, istuttiin penkillä, lausuttiin runoja mutta ei, toinen vaan panikoi.
Sanomattakin on selvää, että tästä kohtaa olin jo haudannut meidän tokouran moneen kertaan ja itkenyt huonoa tuuria mikä mulla on koirien kanssa, kolmas paukkuarka kisakoira on jo vähän liikaa!
En halunnut lähteä kotiin, enkä saanut tilannetta purettua. Siinä mä sitten istun Kuppiksella ja voin muuten kertoa, että se maa on vielä märkä ja kylmä!!
Loppuviimeksi mun oli pakko päästää Twii irti, pelkäsin ihan hulluna että se juoksee tukka suorana puistosta pois ja auton alle, mutta millään muulla kuin tekemisellä sitä ei saisi rentoutumaan. Nameja se ei eka pamahduksen jälkeen kyennyt ottamaan.
Kierreltiin siinä sitten puita ja heiteltiin keppiä, kaikki hyvin! Ja kun kytkin Twiin että nyt lähdetään autolle, se keinu pamahti taas ja sitten ei enää keppikään kelvannut ja remmissä veti kuin henkensä hädässä:(
Mentiin autolle ja haettiin narupallo ja takaisin puistoon, sitten me vaan treenattiin ja tultiin puiston läpi ilman remmiä jotta päästiin ilman paniikkia autolle ja kotiin!!
Nyt mun on kylmä, mun housut on märät ja tätä ketutuksen määrää, sitä ei voi sanoin kuvata, heitin kaikki kisahaaveet ja kaikki kaivoon:(
..tässä kohtaa joku toinen olisi vaihtanut ne housut mutta mä sainkin kuningasidean lähteä sinne Kuppikselle takaisin, ja kyllä niillä märillä housuilla!!
Mukaan pakattiin puolet iltaruuasta ja eikun menoks!
Kuvittelin että pikkuihmiset ovat jo nukkumassa ja päästään ihan sinne keinun luokse ruokailemaan mutta ne mitään nuku, siellä ne paukutti onnessaan. Mentiin sitten läheiselle nurtsille ja ajattelin tehdä tosi helpon pentutreenin eli koira maahan, vien ruuan ja palaan + vapautus..
..ei pystynyt olemaan maassa eli helpotettiin vielä enemmän ja jätettiin matka pois, siihen vaan parin askeleen päähän kupin lasku ja ole hyvä. Hyvin söi:)
Oltiin jo lähdössä kotiin kun huomasin että pikku-ihmiset olivat tällä välin kadonneet ja sittenhän oli pakko mennä sitä keinua moikkaamaan!
Oli se mörkö, tsiisus. Mutta sitten se ei ollutkaan mörkö kun sitä sai kiertää, siitä tulikin puu:)
Jäätiin vielä hiekkakentälle treenaa sitä paikallaan makuuta ja pikkuihmiset palasivat, vähän oli huolestuneen näköinen mutta pysyi kyllä. Parin toiston jälkeen leikittiin vielä ja sitten kotiin!!
Olipahan päivä ja onhan tunnelmat, joskin olen aika hyvä kokoomaan itseni kun pahin ensireaktio laukee..
..mutta on tässä kokoomista!