Päivääkään ei ole mennyt etten sitä olisi ajatellut, nykyään vaan on enemmän päiviä kun muistelen hymyssä suin meidän matkaamme, enkä vaan itkeä pillitä sen poismenoa..
..ja silti ikävä on kova, aina vaan!
Jatsi oli sellainen kerran elämässä koira, koskaan en tule samanlaista saamaan. Se olisi verrattavissa siihen, että ihminen saisi lottovoiton kahdesti. Toisaalta olen ikionnellinen että sain sen lottovoiton edes kerran, moniko saa sitäkään?
Tässä ihana Sirpan ottama muistelukuva vuosimallia -07, Jatsi on alarivissä kolmas vasemmalta eli se joka on vähän ylpeän oloinen..
..mikäs siinä on ollessa ylpeänä, tuoreena suomenmestarina:)
 |
| Joukkuekaverit & huoltojoukot |