Jos ei koskaan epäonnistu, ei kykene myöskään nauttimaan onnistumisista!?
Mun "pohjalla" käyminen, sen lisäksi että se muistutti mua olennaisesta ja tärkeästä, edesautti tämän illan iloa!!
Sanotaan, ettei makeaa mahan täydeltä, mutta kyllä mulla roikkuu sokerit suupielistä vieläkin:)
Viime viikolla ei päästy tokokurssille kun auto levisi juuri paria tuntia ennen kurssia , se on muuten vinha tunne kun vaihdelaatikko hajoo kesken ajon:(
Harmitti tosi paljon, mutta näille ei voi mitään..
Tänään päästiin ja mä lähdin kurssille asenteella, ihan sama vaikka ei osattaisi mitään, ilme pitää säilyä koko tunnin..
..tokihan mä tiedän, että osaahan tuo, joten ihan realistinen tuo mitäänosaamattomuus ei tietenkään ollut mutta silti mulla oli illan teemana ilme ei osaaminen!
Vaihteeksi aloitettiin paikallaan oloilla, ensin istuminen ja perään makuu, kyllä se istui mutta varsinkin makuu oli nyt viimestä pilkkua myöden just eikä melkein. Piilosta kurkin oven raosta ja mua nauratti kun Twiipula laittoi välillä silmätkin kiinni:)
Sitten Z, tässä yksi asentovirhe kun istui seisomisenkin, mutta pokkana jatkoin liikkeen loppuun ja lopussa vahvistin pari seisomista. Teemana meillä oli tässä liikkurihäiriö ja treeni oli tältä osin just eikä melkein!!
Toisena tunnari, meni oman yli ja välittömästi palasi omalle, nopee otto ja vauhdilla takaisin. Kerran korjasi kapulaa, so.. :D
Loppuun ehdittiin vielä tekemään häiriötreeniä, jossa liikkuri huuteli käskyjä, Twiipu ei välittänyt:)
Omaa vuoroa odotellessa tehtiin myös hyppynouto norskimetskulla, se on maailman ällöin metsku, rautainen lyijykynän paksuinen kapula:(
Twiipun mielestä norskimetsku oli niin ihana (se asenne!) :D
Koska tää tuntui niin hyvältä, tein päätöksen..
..tästä eteenpäin lähden jokaikiseen treeniin asenteella!!!