Moneen otteeseen tuli muisteltua Jatsin tekemisiä, ne on tietysti mulle äärettömän tärkeitä muistoja mutta en ole oikein ymmärtänyt, että joku muukin ne voisi muistaa..
Kyllä varmaan kaikki muistaa sen saavutukset ja loistavan kisauran, ehkä senkin että se oli se ensimmäinen suomalainen arvokisamitallisti, joka ikään kuin avasi polun tämän päivän menestykselle mutta että myös yksittäiset pienet & hienot hetket muistetaan, se yllätti (ja itketti kanssa tottakai)
Tuli muisteltua ne SM-kisat, joissa Jatsi sai finaalipäivänä seuraamisesta kympin, tätä ei liene kukaan ennen tehnyt, enkä tiedä tekeekö kukaan enää koskaan:)
Kuin myös ne PM-kisat, joissa yksilöliikkeissä koko kisoissa annettiin vain yksi 10 ja sekin tietty mun Hööpille..
..se kymppi oikeutti lausumaan ne kuuluisat "medbörjaret" :))
Sokerina pohjalla oli vielä Riikka, kuolemattomalla lauseellaan
"hei, kuka nyt ei Lentsua tuntisi" :)) Kiitti, Riikka!!
Mutta nyt Jatsi on kaunis ihana muisto, joka elää mun sydämmessä aina!! Tuomaripäivät on elettyä elämää ja katseet tähän päivään..
..olishan se NIIN hienoa, jos pikku Twiipulakin joku päivä muistettaisiin jostain "suuresta" saavutuksesta eli en mä sen kymppijahtini kanssa ihan väärillä raiteilla ole!?
Tosin, ei tänä päivänä taida olla mikään "saavutus" saada kaikista liikkeistä 10, mutta se on alku:)
Ja yksi asia me ollaan jo Twiipulan kanssa saavutettu, meillä on aina treenatessa kivaa!! Niin, meillä oli Jatsinkin kanssa ja jos historia toistaa itseään, ehkä me saadaan Twiipulankin kanssa joskus lausua ne medbörjaret..
..ja ellei saada, meillä on silti ollut matkalla kivaa:)
 |
| Jotain samaa näissä on:) kuva Sirpa Saari |