-treenamisen pitää tuntua siltä, että pakahtuu onnesta-
Ainakin joka treeniin pitäisi mahduttaa yksi pahkahtumisen tunne!
Viime viikolla oli kahdet häiriötreenit, toiset ulkona, toiset sisällä. Kun en heti treenejä kirjannut, en kyllä muista mitä tehtiin tai miten meni, paitsi tietty ne pakahtumiset:)
Ulkohäiriössä pakahduin luoksetulossa ja sisähäiriöissä ruutuun menosta, vitsit se on makeeta kun koira pystyy tekemään ultimehäiriössä 100 % keskittymisellä, silloin sitä vaan pakahtuu!! :)
Eilisessä valmennuksessa tuli vähän erillainen pakahdus kun Twiipu pääsi treenaamaan juoksunartun kanssa, sitä ei kyllä toisen juoksut juurikaan kiinnostaneet ja mä taas pakahduin:)
Eilisen valmennuksen tiimoilta tuli myös paljon mietittävää tyyliin mitä, miten, miksi ja ei niin huonoja treenejä, etteikö niistä oppisi..
Juutuubissa on nyt toinenkin video Twiipulan valioitumisesta, se on "vain" saksalaisille kun eivät pääse katsomaan meille muille sallittua.
Ja nyt taas kohti pakahtumisia:)